Keski-Uusimaa
8.6.2005
Sähköyliherkkyys ei johdu sähköstä
Keski-Uusimaan Lukijan kynästä palstalla vedotaan pääministeriin langattoman teknologian terveysvaikutusten huomioonottamiseksi (KU 5.6.2005). Sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksia on tutkittu jo vuosikymmeniä. Tutkimuksiin nojautuen on hyväksytty radiosäteilyn altistukselle raja-arvot, joita ei saa ylittää radiolaitteita käytetäessä. Raja-arvot perustuvat säteilyn lämpövaikutuksiin varmuuskerroin huomioonottaen. Viime aikoina ovat kuitenkin sähköyliherkät ilmoittaneet, että raja-arvoja paljon alhaisemmat kentänvoimakkuudet aiheuttavat heille unihäiriöitä, päänsärkyä, väsymystä, kongnitiivisia ongelmia jne. Vaikeimmissa tapauksissa sähköyliherkkyydestä kärsivä on työkyvytön.
Uusin yhteenvetoraportti yli 30 sähköyliherkkyyttä koskevasta tutkimuksesta on julkaistu keväällä 2005 (G.James ym: Electromagnetic Hypersensitivity: A Systematic Review of Provocation Studies; Psychosomatic Medicine 67: 224-232, 2005). Raportti perustuu kirjallisuudessa, konfrensseissa ja datapankeissa julkaistuihin tutkimustuloksiin. Lainaus raportin yhteenvedosta:
”Selvityksessä löydettiin 31 tutkimusta, joissa oli testattu kaikkiaan 725 sähköyliherkkää. 24 tutkimuksessa ei havaittu todisteita sähköyliherkkyyden olemassaolosta. Seisemässä tutkimuksessa sille saatiin hieman tukea. Kahdessa näistä samat tutkimusryhmät eivät jatkotutkimuksissa pystyneet toistamaan tulosta. Kolmessa muussa tutkimuksessa positiiviset tulokset näyttävät olevan tilastollisia sattumia (artefacts). Kahden jäljellä olevan tutkimuksen tulokset olivat keskenään yhteensopimattomia. Päätelmät: Sähköyliherkkien kuvaamat oireet voivat olla vakavia ja ovat joskus invalidisoivia. Kuitenkin on osoittautunut vaikeaksi todistaa sokkotesteissä, että altistus radiosäteilylle aikaansaisi nämä oireet. Tämä viittaa siihen, että sähköyliherkkyys on riippumaton sähkökentän olemassaolosta, vaikkakin ilmiön lisätutkimus on paikallaan.”
Ruotsin säteilyturvakeskus on nimennyt kansainvälisen riippumattoman sähkömagneettisten kenttien ja terveyden asiantuntijaryhmän (IEG) seuraamaan ja arvioimaan tieteen kehitystä alalla ja antamaan neuvoja Säteilyturvakeskukselle. IEG:n toinen raportti ”Recent Research on Mobile Telephony and Health Risks” on julkaistu joulukuussa 2004. Raportin yhteenvedossa todetaan, etteivät koehenkilöt ole pystyneet kokeissa havitsemaan kenttiä, joihin he väittävät reagoivansa, eikä toistaiseksi mikään tutkimus ole pystynyt todistamaan yhteyttä sähkömagneettisten kenttien ja yliherkkyysoireiden välillä.
Eduskunnan seminaarissa 19.5 professori Leif Salford Lundin yliopistosta esitteli tutkimuksiaan, joiden mukaan matkapuhelimille sallittua raja-arvoa paljon alhaisempi radioteho aiheuttaisi
veri-aivoesteen läpäisyn. Näitä tuloksia ei ole voitu luotettavati toistaa ja tutkimusten koejärjestelyissä on ollut merkittäviä epäkohtia, jolloin tiedeyhteisö ei ole voinut hyväksyä tuloksia. Kysyttäessä Salford totesi, että Ranskassa tutkimusryhmä on tutkinut pari vuotta sitten samaa asiaa. mutta tuloksia ei ole julkaistu, eikä tutkijaan ole saatu yhteyttä.
On huomattava, että myös ula- ja tv-asemien lähetysten pitäisi aiheuttaa sähköyliherkkyyttä. TV-aseman säteilyteho on tyypillisesti 2000 kertainen verrattuna matkapuhelintukiaseman tehoon. TV-maston vaikutuksen pitäisi siis ulottua 50 kertaa kauemmaksi kuin tukiaseman.
Sähköyliherkkyydessä on ilmeisesti kysymys somatisaatiosta, jossa subjektiivisia oireita yhdistetään johonkin ympäristön ilmiöön ilman todellista syy-yhteyttä. Lääkäreiden tulisi lieventää näitä oireita asiallisella suhtautumisella: oireet ja kärsimykset ovat todellisia, mutta syy ei ole sähkömagneettisessa säteilyssä. Heikkojen sähkömagneettisten kenttien haittavaikutusten tutkimuksen sijasta tarvittaisiin psykososiaalisia tutkimuksia.
Martti Tiuri
radiotekniikan professori emeritus