sama myös PDF muodossa
Talouselämä 22 / 2014
Suomi ei nouse ilman teknologiapoliittista ohjelmaa
Monenlaisia toimia on esitetty, mutta ei määrätietoista osaamisen parantamista, joka on pääedellytys tilanteen korjaamiseen. Päättäjät eivät tunnu tietävän, että tekniikan yliopistot vastasivat 1990-luvulla kännykkkätekniikan perustutkimuksesta ja soveltavasta tutkimuksesta niin, että Nokia pääsi vauhtiin ja Suomi selvisi lamasta. Tekesin johdolla oli laadittu teknologiaohjelma, jolla lisättiin yliopistojen tutkimusvaroja sekä diplomi-insinöörien ja tohtorien koulutusta. 2000-lvulla päättäjät olettivat alan yliopistojen kehityksen jatkuvan ilman lisäresursseja. Mutta kännyköistä tuli kulutustuotteita, joiden tuotanto siirtyi sinne, missä oli paljon kuluttajia. Elektroniikkateollisuus romahti kun valtiovalta ei ollut ajoissa lisännyt panostusta alan yliopistoihin uuden huipputiedon kehittämiseksi.
Teknologia on murrosvaiheessa nanotieteen - ja tekniikan, uusien materiaalien, uusien radioaaltoalueiden, geenitekniikan jne. ansiosta. Kansainvälisen tason tekniikan yliopistojen tutkimusryhmät (tohtorikoulut) tuottavat uutta huipputekniikkaa. Yliopistojen kansainvälisissä vertailuissa (The Times Higher Education) Ruotsin Kungliga Tekniska Högskola (KTH) on vuoden 2004 sijalta 60 noussut sijalle 34, ja Tanskan teknillinen yliopisto myös sijalle 34, Etelä-Korean vastaavasti sijalta 37 sijalle 25. Teknillinen korkeakoulu (TKK) oli vielä 2004 KTH:ta parempi, mutta putosi 2010 sadan parhaan listalta. Suomessa uusien innovaatioiden edellytykset ovat heikentyneet.
Valtiovallan yhteiskuntavastuu on huolehtia, että alan yliopistot ovat kansainvälistä huipputasoa. Kuten 1990-luvulla tarvitaan nyt teknologiapoliittinen ohjelma. Alan yliopistoihin on organisoitava säännöllinen tohtorikoulutus ja luotava monivuotiset tutkimusryhmät Suomelle tärkeille tekniikan aloille. Ansioituneet tutkijat yliopistoissa ja yrityksissä pystyvät valinnan tekemään. Tohtorikoulutukseen on varattava valtion budjetissa kilpailijamaiden yliopistojen resursseja vastaavat varat. Laboratorioiden laitteet ja henkilökunta on saatava ajanmukaisiksi.
On lisättävä tohtorikoulutusta tekniikan yliopistoissa. Tavoitteena tulee olla 1000 uutta tohtorikoulutuspaikkaa parissa vuodessa, ja alan yliopistoille siihen 200 milj. euroon nouseva lisämääräraha. Tohtoriopiskelijoille maksetaan kohtuullista palkkaa, jolloin he toimivat harjoitusten pitäjinä, ja uusi tieto välittyy perusopiskelijoille. Opettajapula poistuu ja valmistumisajat lyhennevät. Yritykset saavat nopeasti uutta tietoa ja paremmin koulutettuja nuoria. Pitkällä tähtäyksellä huippuosaaminen takaa osaamiskilpailukyvyn ja viennin kasvun.
HYVINVOINTIYHTEISKUNTA EDELLYTTÄÄ SUOMEN HUIPPUTEKNIIKAN
TEOLLISUUDEN KASVUA, JOTTA VIENTITULOT RIITTÄISIVÄT
ULKOMAISTEN TUOTTEIDEN HANKKIMISEEN JA ULKOMAANVELAN KASVUN PYSÄYTTÄMISEEN.
TARVITAAN TEKNOLOGIAPOLIITTINEN OHJELMA HUIPPUTEKNIIKAN ELVYTTÄMISEKSI
 |
 |
 |
 |
Martti Tiuri, professori emeritus, Radiotieteen ja –tekniikan laitos, Aalto
yliopisto